Moi mä oon Ville, tapasin Veeran yks kerta
Se oli kaunis, koko kaunis rakennelma
Mut ei se koskaan, ei ikinä
huomannu mua, tai huomas se
mut ei se halunnu kiinnostua
Se liikku eri piireis, oli kavereit tuhansii
Mul ei ollu ketää, nolla kertaa nolla potenssiin
Mul oli muutamii virtuaaliystävii
mut ei ketää oikeit ihmisii
Ku se oli juhliis kaupungilla kavereiden kaa
Kirjotin sille kokoillan tuhat runoa
Siitä kuinka kaunis se on, siitä kuinka ihana,
Siitä kuinka haluun sen kaa naimisii ja lapsia
Vanhemmat alko huolestuu ja miettii mikä vikana
Ku istuin aina iltasin oven takana
Haaveillen kuinka ihanaa ois Veeran kaa,
Kuinka ihanaa ois sitä rakastaa
Kerto: Jos rakkaus on kaikille tarkoitettu,
Miksi olen luotasi karkoitettu
Rantaan kuljen muistoin vie,
Sinä kaukana missä lie
No sit yks aamu heräsin ja aattelin,
Et tänää on oikee päivä Veeraa ulos pyytää
Mä laitoin hiuksiin geelii, kainaloon deodoranttii
Ja olin valmis vaikka aivot pistiki hanttiin
Mut en kuunnellu niit vaan kuuntelin sydäntäni,
Olin varma et illal Veera oli vierelläni, lähelläni
Lähdin sitte kohti kouluu,
Olin varma et tänää homma edukseni hoituu
Sit mä näin Veeran, menin sen luo ja sanoin;
”Mä haluun sut rakas”, mä sen edes sanoin
Se katto mua pitkää ja kävi nauramaan.
Sano et ei liiku luusereiden kaa
Ja samantien maailma kuoli mun ympäriltäni,
Kaikki merkitys hävis elämästäni.
Ihmiset eivät millää kässää, et tässä mäsässä päässä
Tämän tästä hämärässä
Kerto |
Lyrics Home | Search Lyrics 